Sanna & Marko: Pihkassa
"Tavattiin ensimmäistä kertaa joskus yläasteen alkuaikoina 7-8 luokkalaisina Päivärannan (Puijonsarven) koulun pihalla yhteisen kaverin kautta. Muutaman kerran tavattiin siten, että yhteinen kaveri oli mukana, mutta aika pian kävi niin, että molempien kaverisuhteet kolmanteen osapuoleen viileni. Minulle ehkä yllättäenkin Marko piti kuitenkin minuun edelleen yhteyttä ja jatkoimme hengailua Markon ystävien seurassa. Tässä vaiheessa minä olin jo korviani myöten pihkassa, mutta kuten usein nuorena, en uskaltanut sitä kertoa/tunnustaa Markolle, vaikka lähes kaikki muut siitä kyllä tiesi", Sanna valottaa pariskunnan ensimmäisiä vaiheita.
"Ensimmäinen asia mihin minä kiinnitin Markossa huomiota, tai mihin silloin teininä jo ihastuin oli Markon tapa oikeasti katsoa silmiin. Ja noihin tummiin silmiin muistan tuntevani ”uppoavani” jo silloin 13-14 vuotiaana. Kun sitten 18-vuotiaana toisesta suhteesta vasta lähdettyäni tavattiin uudelleen, oli nuo silmät taas minua ihan yhtä syvinä vastassa ja sitten minua vietiinkin lujaa", Sanna muistelee.
"Itse en vielä tuolloin nuorempana edes älynnyt, että Sanna oli minusta kiinnostunut. Sain tästä tietää vasta myöhemmin, hieman ennen kuin yhteyden pitoon tuli n. 2,5 vuoden tauko. Itselle tunteita alkoi muodostua vasta tuolloin uudelleen kohtaamisen yhteydessä. Ihastuin Sannassa tietynlaiseen elämän iloon, semmoiseen innostuneisuuteen pienistäkin asioista. Sanna on ehkä tuosta johtuen semmoinen määrätietoinen unelmoija, joka usein myös lopulta toteuttaa unelmansa. Se on ihanan mukaansa tempaavaa ja saa minutkin tahtomaan noiden unelmien toteutuvan", Marko kertoo.
18-vuotiaana (vuonna 2010) Sanna ja Marko tapasivat uudelleen. Hetken aikaa he tapailivat ihan kaverimielessä, kunnes eräänä viikonloppuna molemmat olivat Markon ystävien luona viettämässä iltaa ja parvekkeella. Marko rohkaistui vetämään Sannan syliinsä istumaan, muka sillä verukkeella, että lähellä olisi lämpimämpi olla. Hetken pussailun jälkeen Sanna muistaa alkaneensa nauraa sille, että ”miten meidän eka suudelma tapahtui vasta nyt” ja Marko vastasi jotenkin siihen tyyliin, että”saihan tuota jo odotellakin”.
"Ilta vietettiin yhdessä ja aamulla hieman ujoissa tunnelmissa sain kyydin kotiin, jossa harmittelin miten nyt olinkaan mennyt hyvän kaverisuhteen pilaamaan. Kuitenkin jo samana iltana Marko pyysi minua elokuviin ja siitä lähtien tapasimmekin lähes päivittäin. Koskaan emme erityisemmin sopineet siitä, että alettaisiin seurustelemaan ja käytännössä Marko oli jo asunut luonani yli kuukauden päivät, kun yhden sukulaisen kysymyksen rohkaisemana vaihdoimme suhde statukset sosiaaliseen mediaan (koska sehän on ainoa virallinen keino)", Sanna kertaa hymyillen seurustelun alkuvaihetta.
Yhteen muuttamisestakaan ei koskaan sovittu, vaan kesällä 2011 Sannan oli tarkoitus karistaa Suomen pölyt jaloista ja suunnata Sveitsiin vuodeksi. Marko päätti tuolloin muuttaa ensimmäiseen omaan asuntoonsa ja Sannan huonekalut siirrettiin sinne ”lainaan” siksi aikaa, kun hän olisi poissa Suomesta. Kävi kuitenkin niin, että ikävä vei voiton ja Sanna palasi maitojunalla kotiin.
"Pari kuukautta paluuni jälkeen todettiin, että hyvinhän tässä yksiössä on mahtunut kaksin asumaan ja kävimme lisäämässä nimeni vuokrasopimukseen. Ensimmäinen päivämäärä, josta juhlimme vuosipäivää olikin sitten kihlauksen vuosipäivä joka vaihtuu aina 1.12. Tänä vuonna täyteen tulee 8 vuotta kihloissa", Sanna iloitsee.
Yhdeksään yhdessä kasvettuun vuoteen on mahtunut ihan valtavasti onnen hetkiä, mutta myös niitä toisinaan erittäin vaikeitakin hetkiä, kuten esimerkiksi kaukosuhde, kun Sanna oli vaihto-oppilaana Irlannissa, lapsettomuus ja keskenmeno. "Uskon että ollaan selvitty ehkä juuri siksi, että meillä on ollut toisemme tukemassa", Sanna pohtii.
Pariskunta rakastaa matkustamista ja nähdä uusia paikkoja. Heitä ei usein matkoilla bongaa niistä kaikkein turistivilkkaimista keskuksista vaan pari tykkää seikkailla omia reittejä vähän sellaisella ”minneköhän täältä pääsee” asenteella. Kesäisin Sannan ja Markon yhteinen juttu on ehdottomasti piknikit, joko kaksin tai kutsumalla enemmänkin ystäviä mukaan. Syksyisin he käyvät nauttimassa ruskasta pienillä metsäretkillä ja vaelluksilla. Arjen keskellä he pyrkivät tekemään tilaa yhteisille kävelylenkeille, joilla on hyvä haaveilla ja suunnitella tulevaisuutta.
"Lähitulevaisuudessa aiomme keskittyä tulevan pienokaisen hoitamiseen ja samalla luoda uudesta kodistamme oman näköisemme paikan elää ja kasvaa. Nyt asuntosäästämisen päättyessä olisi tarkoitus aloittaa hääbudjetin kerääminen (mikä on toki aloitettu jo monesti ennenkin, mutta kummasti silloin kun sitä rahaa olisi laittaa säästöön alkaa matkat kaukomaille kiinnostaa enemmän). Toive tulevaisuudelta on onnellinen arki, jota piristetään matkoilla silloin tällöin", Sanna ja Marko tuumailevat.
"Parasta Markossa on rauhallisuus ja kyky löytää ratkaisuja. Osaan itse huolestua aivan mitättömistä asioista liiallisuuksiin asti ja itkuherkkänä ihmisenä useinkin, mutta Marko saa minut rauhoittumaan ja itkun keskellä naurattaa minua. Ollaan monessa asiassa samanlaisia, mutta Markolta löytyy juuri ne taidot, joissa itse taas koen olevani heikompi. Myös se että Markon seurassa voin olla just niin minä, kuin voin olla on yksi niistä asioista joihin hänessä rakastuin", luonnehtii Sanna. Sanna kertoo Markon olleen raskausaikana ja jo koko lapsettomuusrumban aikana kokoajan mukana ja tukena kaikessa: "Kun mun paino on noussut raskauden myötä ja olen siitä turhautuneena kiukutellut on hän kertonut kuinka kauniilta näytän ja todennut vaan nyt olevan enemmän mitä rakastaa".
Sitähän se on, kun on korviaan myöten pihkassa <3
Lämmin kiitos Sanna & Marko, kun sain jakaa tarinanne.