Kohti unelmia

Minulla on ollut ilo ja kunnia tavata tämä energinen ja valoisa persoona kuvausten merkeissä pariin otteeseen. Pyysin personal trainer ja ravintovalmentaja Siiri Valkosta kertomaan meille tarinansa yrittäjyyden takana. Mikä on parasta valmentajan työssä? Entä miten Siiri rentoutuu vapaa-ajalla? Tervetuloa tutustumaan valmentajan elämään!

Olen 28 -vuotias liikunta- ja hyvinvointialan ammattilainen Kuopiosta. Vannoin vielä lukiossa ettei minusta varmasti tule yrittäjää, mutta tässäpä sitä ollaan, aloittamassa kolmatta vuotta yrittäjänä.

Koen että teen itselleni merkityksellistä työtä ja uskallan sanoa, että olen hyvä työssäni. Nautin suunnattomasti siitä mitä teen, eikä minään päivänä ketuta lähteä töihin. Nämä ovat aika suuret syyt sille, että olen vieläkin alalla, jota yhdeksän vuotta sitten lähdin opiskelemaan. En voi väittää, etteikö valmentajan työ olisi välillä henkisesti raskasta. Tässä ollaan hyvin tiiviissä yhteistyössä asiakkaan kanssa ja välillä käydään aika isojakin asioita läpi. Se on toisaalta myös yksi työn hyvistä puolista. Silloin asiakkaan pienetkin onnistumiset ja itsensä ylittämiset tuntuvat vieläkin hienommilta. Se että saa olla mukana asiakkaan ylä- ja alamäissä.

"Kuitenkin merkittävintä itselleni on ollut se muutos, mikä on tapahtunut omien korvien välissä. Oma itsetuntoni on noussut lähes nollasta aivan huikeisiin lukemiin. Olen saanut rohkeutta ja uskoa itseeni ja omiin tavoitteisiini sekä osaan iloita omista saavutuksistani. Enää en pelkästään suorita elämää vaan uskallan ja osaan nauttia siitä."

Edellä mainitun kaltaisia palautteita luen tippa linssissä ja kiitollisena siitä, että saan tehdä tätä työtä. Se on suurin palkinto. 

Kahden yrittäjävuoden aikana on ehtinyt tapahtua aika paljon. Yrityksen perustaminen, pitkän parisuhteen päättyminen, toisen toimipisteen konkurssi, jossa työskentelin alihankinnalla, sekä työn ja opiskelun yhdistäminen on ollut välillä haastavaa. Toisaalta taas kaikki vastoinkäymiset ovat kääntyneet lopulta vahvuuksiksi. Suorittajaluonne on saanut opetella armollisuutta itseään kohtaan, sekä hetkessä elämistä ja opettelee aika-ajoin vieläkin. Haasteiden jälkeen pienetkin asiat arjessa tekevät onnelliseksi.

Vaikka suhtaudun työhön intohimolla, niin pyrin siihen, että kalenterissa on tilaa myös kaikelle muulle tärkeälle. Omaa aikaa salilla ja lenkkipoluilla, yhteistä aikaa (ja hyvää ruokaa) rakkaiden kanssa ja matkustelua, sitä pitää päästä toteuttamaan säännöllisin väliajoin. Nämä kolme ovat sellaisia asioita, joista haluan pitää kiinni. Isompia asioita, jotka palauttavat arjesta ja saavat aivot narikkaan.

Välillä tuntuu, ettei mitään ole tapahtunut, mutta kun taas pysähtyy miettimään aikaa taaksepäin, niin aika pirusti on mennyt eteenpäin! Jos et ole tyytyväinen tämän hetkiseen elämäntilanteeseen, sun ei tarvitse laittaa kaikkea kerralla uusiksi, vaan teet pieniä muutoksia niin, että ne vievät pitkällä aikavälillä haluttua lopputulosta kohti. Ei niin paljon kuin mahdollista, vaan sen verran kun on tarpeen.

Saa nähdä mihin elämä kuljettaa tulevien vuosien aikana. Unelmia ja tavoitteita kohti ainakin ;)

Siirin valmennuksiin pääset tutustumaan täältä

PS. kannattaa kurkkailla myös blogi, siellä on mielenkiintoinen juttu mm. Sitku- elämästä :)

Lämmin kiitos Siiri, kun jaoit tarinasi ja tsemppiä polullesi <3